Siiiis MITÄ. En oo todellakaan aatellu hiljenneeni näin kovin! Olen pahoillani, te ehkä kaksi ihmistä joita tämä kiinnostaa. On ollut niin paljon kirjotettavaa, etten oo oikein saanu kirjotetuksi yhtään mitään. Pitäis kai aloittaa jostain, mutta kun en tiedä että mistä. Ehkä tyydyn vain päivittämään vähän elämän tapahtumia ja kuulumisia.
Kuuluu hyvää. Oikeasti todella hyvää. Viime päivinä on tuntunut, että aina kun sanoo, ettei paremmaksi voisi mennä, jokin asia tulee ja sitten meneekin paremmin.
Paitsi että olen aika tyytyväinen elämääni tällä hetkellä, oon myös järjettömän onnekkaassa asemassa sinänsä, että mulla on kesätöitä jo nyt. Voin keskittyä siis keväällä 100% autokouluun ja oppariin, eikä mun tarvitse metsästää kesätöitä. On siinä huonotkin puolet, tosin; tietäen mitä kesällä tapahtuu, paitsi töiden, myös muun elämän osalta, on turkasen vaikeeta odottaa. Ja ihan oikeesti mä tarkotan sitä. Melkein mahdotonta odottaa.
Mä olen miettinyt viime päivinä oodia ystävyydelle. Sellaselle, joka avaa kaikki kipeimmät haavat yhdessä yössä ja muuttaa jotain ihan syvältä sisältä asti. Hassua sinänsä, koska ystävä on samaan aikaan uusi että vanha. Ystäviä ollaan oltu vuodesta 2010, tiedetty toisistamme vuodesta 2001 (puhumatta kuitenkaan siis toisillemme tyyliin mitään) ja nyt sitten pari viikkoa sitten kerrottiin paljonpaljon asioita toisillemme. Ja siitä se ajatus sitten taas lähti, about neljän vuoden hiljaiselon jälkeen.
Harkkaa on jäljellä kaks ja puoli viikkoa. En tiedä minne tää aika on hävinnyt, mut niin vaan ollaan kohta lopussa. Ei-niin-mukavan ja järjettömän eeppisen harjoittelun jälkeen on ollut ihan mukavaa olla paikassa, josta lähteminen ei suuremmin herätä mitään tunteita. Jäisin sinne todellakin, jos voisin, mutta ei nyt ehkä mitään sydäntäraastavaa haikeutta tunnu - ainakaan vielä. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tulevien päivien reaktioita. Huomenna mulla ois opistolle hartaus, ja kumpikaan mun potentiaalisista haastateltavista ei oo ollut koulussa eilen eikä tänään. Herran haltuun vai mitenkäs se meni...
Jotenkin on paljon asioita, joista pitäisi kirjoittaa, mutta niistä haluaa sitten tehdä omat postauksensa. Ehkä jätän tämän nyt tyngäksi palapeliksi ja kirjoitan ensi kerralla lisää, luultavimmin aikaisemmin kuin kuukauden päästä!
J
Ps. Kuukauden ja viikon päästä on joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti