Se on ollut varsinainen hullunmylly. Päällimmäisenä mielessä keikkunut oppari vähintään 24 tuntia vuorokaudesta, mutta mitä ilmeisimmin ei kuitenkaan turhaan. Maanantaina, ylihuomenna, on sen palautus esitarkastukseen. Minun vauva menee esitarkastukseen! Ihan sairasta, tuntuu oikeesti siltä, että tässä koulussa ei oo mennyt kolmea ja puolta vuotta. Osittain siks, että on mennyt vaan kolme vuotta ja reilu kaks kuukautta - kolme vuotta ja neljä kuukautta tasan siinä vaiheessa, kun paperit saadaan kouraan, mutta anyway.
Hei, tänään on muuten tasan kolme ja puol vuotta mun pääsykokeista! Anekdootti tähän väliin, mä kuuntelin 4.6.2013 aikamoisella paatoksella Haloo Helsingin Vapaus käteen jää - biisin yhtä lainia;
Mutta lupaan, että huominen on joskus monen vuoden takainen.
Mua jännitti ihan hulluna, noh, mulla ei varsinaisesti ollu ihan hirveesti edellytyksiä selvitä niinki pelottavasta asiasta ku pääsykokeista, joissa olis kymmeniä täysin vieraita ihmisiä. Onneksi nykyään on vähän erilainen mentaliteetti. Ei tosin kokonaan... :P Hauskaa kuitenkin, että tänään on se päivä, kun pääsykoepäivä on monen vuoden takainen.
Mitä tulee kitaratunteihin... No, sanotaan että ne ei oo varsinaisesti ainakaan auttanu. Missä tahansa elämänvaiheessa, jossa treenaamiselle ois enemmän aikaa, ne ois ollu paljon huipumpi juttu, mut nyt ne on tuonu ihan mukavaa lisämaustetta tälle syksylle. Älkää käsittäkö väärin - mä olen nauttinu siitä, ja oppinu paljon. Niinku oletinki, tiesin, että tulisin oppimaan jotain. Mulla on hyvä opettaja. Ne tunnit olis vaan ansainnu paljon kokonaisvaltasempaa huomiota.
Mulla on enää neljä päivää, jolloin mun pitää mennä kouluun. Neljä! Se tuntuu ihan jumalattoman vähältä. Ja totta kai koulun loppuminen tuo sitten erilaisia epävarmuustekijöitä mieleen, kuten sen että mitähän hitsiä tekee koulun jälkeen? Oon päättänyt pyhittää joulukuun ihan vaan joulu - ja valmistujaisjuhlastressille, joten mitään ongelmaa sinänsä ei oo siinä, että ei vielä töitä ole. Mut entäpä sitten?
Toisaalta en voi lakata ajattelemasta, että mun varalle on kyllä suunnitelmia, ja mitä ikinä onkaan tarkotus tapahtua mun elämässä koulun jälkeen, tapahtuu. Uudestaan en ihan heti opiskelemaan lähde (noh, ei tätäkään ehkä pitäis sanoa julkisesti...), mutta jossain vaiheessa elämää voi ehdottomasti miettiä jotain. Mulla on montakin suunnitelmaa ja sellasta teoriassa kiinnostavaa alaa, mutta kyllä tän syksyn opparistressin jälkeen on pakko todeta, että ihan heti ei vastaavaa jaksais tehä. Puhumattakaan siitä, että mun kroppa on ottanut asiakseen tehdä varaslähdön kaikkeen siihen, minkä ajattelin puskevan päälle 26.11. ku oppari olis lopullisesti palautettu. Pitkäaikanen stressi vaikuttaa immuunijärjestelmään, sanokaa mun sanoneen. :)
On tässä syksyssä sitten tulossa jotain hyvääki: oon nimittäin menossa opparin palautuksen jälkeisellä viikolla, 1.-4.12 Lontooseen Pepin luokse! ^-^ Ollaan suunniteltu tota vähän liian kauan, ja vihdoin se sitte toteutuu.
Tänään ohjelmassa vielä opparin tykitystä, huomenna lisää opparin tykitystä, ja maanantaina koittaa viikon pituinen vapaus kunnes taas seuraavan tiistain jälkeen alkaa viimeistely... Ja sitte koko kolme ja puol vuotta on sidottu nättiin pakettiin, jota toivottavasti pääsee hyödyntämään mahdollisimman pian.
-J-
