Viime päivät on olleet varsinaista säätöä. Viime viikko koulussa meni hämmentävänkin nopeesti.
Torstaina käytiin moskeijassa opintokäynnillä, ja oli kyllä varsin mielenkiintosta! Meille kerrottiin paljon islaminuskosta, ja vaikka siitä oli kyllä jonkinlainen käsitys, niin oli ihan hauskaa saada kuulla ihan oikeasti kyseisiin asioihin uskovalta ihmiseltä, mitä hän ajattelee. Kyllähän siihen aina saa enemmän eloa, kuin että jos vaan lukis koulukirjasta mitä islaminusko tarkoittaa.
Perjantaina saatiin uusi tiimitehtävä, vaihteen vuoksi. Eihän niitä ookaan tehty tässä viime vuosina tarpeeksi. Suureksi yllätykseksi, positiiviseksi sellaiseksi, päädyin samaan tiimiin kuin millä tehtiin kristillisen kasvatuksen tiimitöitä koko viime kevät. Pidän tästä tiimistä kovasti, joten ongelmia tuskin tulee. Mitä sitä pyörää keksimään uudestaan, kun on jo onnistuttu kerran jossain hyvin!
Viikonloppu oli varsinaista tervanjuontia. Lauantaina en muista tehneeni mitään järkevää, taisin kaupassa käydä, mutta siihen se todellakin jää. Juttelin kahden tunnin Skype-puhelun Japaniin, mikä oli kohtalaisen hauska kokemus. Kyseinen henkilö on kova Suomi-fani ja päädyin muutaman sanan opettamaankin hänelle. Ihan hauskaa ajanvietettä tommoset, ja uudet kaverit on aina ihan tervetulleita.
Eilinen päivä oli sitte jos mahdollista vielä vähemmän hyödyllinen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Se oli sellasta hysteeristä pyörimistä ja hihittelyä, sellasta mitä teininä tehdään. Okei, kävin onneks moikkaamassa Minttua Helsingissä enkä voi ku kiittää siitä ihmisestä! On niin ihanaa, et vaikka ei oltu kahteen vuoteen nähty kunnolla ja viestejäki lähetelty lähinnä satunnaisesti, oltais voitu olla viimeks nähty edellisenä päivänä. Ihan ku kaks vuotta sitten. Ihan järjettömän uskomatonta, miten tollasia ihmisiä on olemassa. Miten oon niin onnekas, että mulla on useita tollasia ihmisiä mun elämässä!
Tänään fuksit tuli kouluun. Oli ihan huikeeta nähdä tuttuja, joita oli nähny viimeks ties sun milloin, tai pari viikkoa sitten. Kaipa sitä tuli tutustuttua uusiinkin ihmisiin. Oon etuoikeutettu ollessani tutor, että saan oikein luvan kanssa bondailla uusien ihmisten kanssa ja tutustua niihin! Tietty muutkin tutustuu, mutta tutorina sitä ehkä jollain tavalla on kuitenkin... Noh, tutor.
Muuten sitte mielialat meneeki varsinaista vuoristorataa. Tarkemmin tähän erittelemättä on taas syitä, minkä takia oma naama ärsyttää erityisen paljon, ja toisaalta myös itselle ne kaikista ominaisimmat piirteet myös. Vaikeuttaa elämää ja mutkistaa niin monia asioita. Joskus sitä vaan toivois olevansa enemmän järjen ihminen. Ehkä myös vähän kypsempi, vähemmän herkkä ja vähemmän itsekriittinen eikä myöskään itsekurista ois haittaa. Haihattelua vaan. Kaikkiko?
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti