Uudenlainen motivaatio

Olen taas ollu tehokas tän blogin kanssa. Aina, kun saan tän alkamaan, tulee tauko, jonka jälkeen en enää osaakaan alottaa kirjottamista. Oon sanonu alottavani tän uudestaan säännöllisesti niin usein, että en enää tiedä, uskonko siihen itekään. Anyway, aina on hyvä idea yrittää uudestaan ja aloittaa alusta.

Mä olen hämmentynyt. Pitkästä aikaa oikeesti hyvällä tavalla hämmentynyt.

Mulla alkoi tällä viikolla, toissapäivänä, kitaratunnit.

Oon soittanu kitaraa kohta 9 vuotta, ja nyt vasta sain aikaseks mennä tunneille. Itseoppineena oon osannut kyllä säestää, ja oon aina ollukin ylpee siitä, etten oo käynyt tunneilla oppiakseni. Ehkä sen takia oon aikanani tehnyt päätöksen, etten tunneille koskaan menekään.

Paitsi jos sattuis niin epäonnisesti käymään että saisin opettajakseni Lucan tai Erkan.

Mä ihan rehellisesti ajattelin, että tekemällä ton periaatteen ja päätöksen en koskaan tulis tunneille päätymään. Vaan väärässä olin. Luulen, että lukijoissa on ainakin muutama sellanen, joka ei tajua yhtään, mikä tässä koko jutussa on niin iso asia.

Äh, nyt kuulostan siltä etten ois halunnu tunneille mennäkään. Ei, en todellakaan tarkota sitä. Olin vaan liian ylpeä siitä, että olin oppinut kaiken ite. Eikä motivaatio uusien asioiden oppimiseen ollu sieltä korkeimmasta päästä. Ja tosiaan ajattelin myös, etten sais motivaatiota pidettyä yllä, paitsi jos opettaja olis sellanen, jonka läksyjä ei uskaltais jättää tekemättä.

Jälkimmäisessä asiassa saatoin ollakin oikeessa. Motivaation ylläpidosta en osaa muutaman päivän perusteella sanoa yhtään mitään, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että soittaminen on oikeesti alkanu taas kiinnostaa, pitkän ajan jälkeen. Se oli aikamoista pakkopullaa ihan vähänkin aikaa sitten, kun tiesi miten kauan on soittanut, miten kauan soittaminen on ollut samalla tasolla, eikä oo mitään edellytyksiä alkaa opetella mitään uutta. Nyt, kun on oikeasti joku, joka antaa ohjeita, on oikeasti avuks siinä, että miten kannattaa treenata, että oppii enemmän, ei varmasti oo mitään ongelmaa tässä treenauksessa. Toivottavasti ainakaan.

Valmistuminen häämöttää joulukuussa edessäpäin. Ainakin todella toivon niin, ja uskon myös. Muutamaa opintopistettä, ja tietty opparia, myöten kaikki on nyt valmista. Opparikin on aika hyvällä mallilla, ja motivaatio on kohdallaan. Koulu on kohta ohi, enkä vois ehkä olla tyytyväisempi siitä.

Oon onnellinen. Tän vuoden kuluessa oon oppinu, että vaikka joku asia tuntuu siltä, ettei siinä oo mitään hyvää, aina löytyy jotain, mistä voi olla kiitollinen - niissä ikävimmissäkin asioissa. Ilman erästä suunnitelmanmuutosta en olis esimerkiks koskaan päätynyt noille kitaratunneille. Ja niitä en todellakaan vaihtais mihinkään tällä hetkellä. Kuten joku saattoi huomata tekstin määrästä, ne on iso juttu mulle, eikä pelkästään siksi että opettaja on kuka on. Onhan silläkin naurettavan suuri merkitys, mutta isoin asia niissä tunneissa kuitenkin on se, että kauan kadoksissa ollut motivaatio soittamiseen on löytyny uudestaan. On mahdollisuus oppia, vaikka ei siltä oo tuntunukaan.

En lupaa säännöllistä kirjottamisaikataulua, koska sen pilaisin saman tien. Lupaan vaan yrittää dokumentoida edes jotain vähän useammin kuin 10 kuukauden päästä. Saa nähdä.

-j-